Tein itse asiassa ensin saman mössykän ainoasta Budapestista tuomastani langasta (se oli akryyliativas, joten vaikea oli shoppailla). Se ei nyt kuitenkaan miellyttänyt silmää samalla tavalla, joten on yhä päättelemättä ja samoin kuvaamatta.
Ohje näytti tältä:
ja lopputuotos tältä:
Hiukan vaikea kuvattava, mutta oikeassa elämässä (=päässä) muoto on mallin kaltainen ja varsin pukeva, vaikka itse sanonkin.
Onnistumisesta innostuneen tarvitsin lisää Noroa ja niinpä suuntasin Tallinnaan. Päivä oli kaunis, mutta ei liian kuuma, joten oli ilo kävellä Pulloveriin, vai onkohan se nettikauppa Pullover ja aktuaali kauppa kylttinsä mukaisesti vain Langad?? Joka tapauksessa palvelu oli ystävällistä ja hinnat kilpailukykyisiä. Saalis oli Noro Kureyon Sock yarnia, kuvassa vasemmalla kolme kerää, kaksi kerää vaaleaa Noro Silk Garden Sockia ja vielä kaksi mustaa HjerteGarnin Merino Silkiä (koostumus 60% merinovillaa, 20% silkkiä, 20% bambua).
Päätin, että lankahamsteriksi en rupea, mutta tarttuihan käsiini vielä pari 200g:n satsia vironvillaa. 40% alennus vetoaa minuun aina...
Mutoinkin loppuunmyyntejä ja tyhjiä liiketiloja oli aika lailla, talous kurittaa naapuria. Ovat kuulemma myös siirtymässä progressiiviseen verotukseen, eli ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tavalliset määrät humalaisia suomalaisia ja turistikrääsää haalivia tätejä talsi vanhassa kaupungissa, mutta olihan tuolla myös saksalaisia ja amerikkalaisia runsaalla mitalla ja montaa muutakin laatua vähemmässä määrin.
Ostin vielä kaksi kerää lankaa kumppanini niiden väriä kovasti kehuessa:
Kun tyttö käyttää pelkkää mustaa, niin on vaihtelua neuloa tästä jotain. Pipo? No, jotain.Sitten ostin perinteisesti vitamiineja ja särkylääkkeitä. Ja kaksi tuliaista, molemmat tietysti pakkuksen mukaan. Keltaisessa jänöboksissa lienee jotain keksejä, ainesosat näyttivät olevan vehnäjauhoja ja sokeria. Kama pallid vain kuulostivat hauskoilta. Terveysmuroja, ehkä?
Laivassa neuloin kahvilan pöydässä kynsikkäitä myssystä jäljelle jääneestä Norosta. Sillä sekunnilla kun kaivoin neulomuksen esiin alkoi ohi kulkeva mummo taputella minua olalle ja kehui niin kovin ahkeraksi. Pliis älkää vieraat ihmiset ottako minuun kontaktia, en tykkää vieraista ihmisistä! Hymyilin kuitenkin kiltisti.
Lähipöydässä neljän vanhuksen joukko ruokaili ja alkoi sitten omasta (kahvilikööri?)pullosta tehdä drinksuja. Juttu kulki kurittomista nuorista uimahallissa eteenpäin. Pullo loppui, avattiin toinen. Tarjoilija kulki ohi ja huomautti mummoille ja papoille, että omien eväiden nauttiminen on kielletty. Siitähän show alkoi... Yksi mummo alkoi kovaan ääneen ihmetellä miksi neulekerhoa sitten saa kahvilassa pitää. Kuten jo todettua, en ole erityisen sosiaalinen ihminen. Vähän aikaa kuunneltuani sanoin varsin kovaa ystävättärelleni, että on aika absurdia verrata lain kieltämää omien juomien nauttimista neulomiseen. Piste.
Tästä mummeli innostui. Koko loppumatkan hän kääntyi vähän väliä tuijottelemaan meitä merkitsevästi. No olihan meissä katsottavaa, monivärinen tukkani sojottelee joka suuntaan ja ystäväni edustaa goottieleganssia. Mummu sai känniseen päähänsä, että me olimme kertoneen tarjoilijalle heidän dokaamisestaan ja siitäkin tilitti sitten loppumatkan. Ohi kulkevaa suloista kaksivuotiasta varoitteli, että naapuripöydän tädit on vihaisia. Kun nousin käydäkseni naistenhuoneessa, mummu kailotti: sehän on aika lihavakin. Siis kaiken kaikkiaan käyttäytyi kuin nelitoistavuotias, jolta on otettu kaljat pois. Pissismummo.
Laiva oli täynnä, joten emme luopuneet istumapaikoistamme. Mummo ja kumppaninsa olivat myös aika viihdyttäviä. Siis yhdessä pöydässä kaksi ikiteiniä laukussaan metallimusiikkia ja lankoja, nautintoaineena kahvi. Toisessa kaksi mummua ja kaksi pappaa (yksi kailotti olevansa 76-vuotias, eli sitä ikäluokkaa), dokailemassa kuppilan lonkeroa ja omia varastojaan ja tilittämässä kuinka ilkeitä me olemme. LOL
