Oma koti kullan kallis (ja silti kylmä kuin jääkaappi)

Tulinpas takaisin ja naapurit minut lentokentältä noutivat. Kiitokseksi saivat viiniä, paprikaa ja aakkospastaa.

Itse lähdin tavalliseen tapaan lankaostoksille... mutta kaikki lanka oli akryylia. Tai ainakin melkein ihan kaikki. Onneksi mukana oli äkkiä nappaamani Lidlin lanka, joka kävi ainoisiin puupuikkoihini ja niin syntyi eri odotusaikoina sukkaset. Toisetkin sain alkuun eilen lentokentällä odotellessani.

Muodista, museoista jne. Kirjoitan varmaan lisää kun ei haukotuta näin kovasti.

Ai niin, pakettikortti odotti eteisessä. Käsitöitä, sanoo se. Tämä on melkein kuin joulu, kun vasta maanantaina pääsee postiin ja siihen asti voi korttia katsella ja jännittää...

Oli kiva olla poissa, mutta on kyllä ihana istua omalla sohvallakin. Tosin täällä on ollut vesikatko ja patterit ovat jääkylmät.

Matkaan!

Tulin koneelle vielä pika pikaa printtaamaan lentotietoja... todetakseni, että nyt on printteri hajonnut. Toisaalta se kesti opiskeluvuodet, jolloin hajoaminen olisi ollut taloudellinen katastrofi ja esseen myöhästyminen johtanut sanktioihin. Eli kiitos näistä vuosista, halpisprintterini.

Samalla huomasin postilaatikossani kortin sny:ltä! KIITOS! Tuli kovin hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, kumminkin.

Onpa ollut kamala alkuvuosi! Toisaalta kaiken kurjuuden keskellä aika on mennyt kovin nopsasti... Jo uuden vuoden yönä sain tosi ilkeitä uutisia, sitten tietokone hajosi, töissä on ollut ihmeen rankkaa, koira joutuu kahteen leikkaukseen ja sitä sattuu ja en ihan oikeasti kestä sitä. Pieni iloinen hauva. Kaksi vuotta on edellisen kuolemasta ja olen edelleen ihan rikki.

Mitään en ole kutonut (tai olen sukat ja neuletakin, purin molemmat).

Talvilomaksi ostin syksyllä ex tempore lentoliput. Eli huomenna matka alkaa vieraille maille... Jospa se katkaisisi tämän kumman tumman elämänvaiheen.

Oikeastihan asiat on kai ihan hyvin, on kiva koti ja pidän työstäni, saan kai jatkaa ensi vuodenkin, eli talouteni on ok... nyt vain on ollut niin raskasta.