Anteeksipyyntö SNY:lle

Olen todella kamalan pahoillani, että olen varmasti kurja ystävyydenosoitusten vastaanottaja. Toinen anteeksipyyntö myös emolle.

Naapurini haki paketin perjantaina, sain sen eilen ja ilahduin kovasti! Ihanaa pehmoista alpakkalankaa, Marimekon pyyhe, todella hyvän näköisiä kuivattuja hedelmiä. Noin kolme minuuttia katselin harmaata ja vaaleanpunaista lankaa ja visioin lumihiutaleita - missä muodossa ja millä tekniikalla on vielä täysin auki.

Miksi vain kolme minuuttia?

Koirani leikattiin perjantaina. Se jolla ei ole syöpää. Ristisittet katki, olleet kuulemma jo pidempään. Minkä seurauksena neiti on käyttänyt lähinnä toista jalkaa, jonka polvi on nyt myös sökönä ja leikataan keväällä. Kuinka en ole huomannut tätä? Vasta kun tytöstä tuli kolmijalkakoira huomasin ja kiikutin lääkäriin, joka käski odottaa pari viikkoa, jos menisi itsestään ohi vaan eipä mennyt, ja sitten tutkittiin.

Nyt koira on useamman viikon häkkikomennuksella ja itkee itkee itkee kurjuuttaan. Minä myös. Kuinka punnita koiran elämänlaatu vastaan tälläiset isot tuskaiset operaatiot. Saako mukaan arvioida taloudellisia arvoja (leikkaus 800 e, koira 10 v)?

Kudoin sukkaa leikkauksen aikana ja purin sitten, niin karmeaa räpellystä.

Edessä on fysioterapiaa, häkkikoiran säälimistä - huomioida sitä ei saa ettei yhtään innostu ja satuta leikattua jalkaa... ja se toisen jalan leikkaus.

Tämä nyt on tällaista selittelyä. Olisin ehtinyt hakea pakettini, olisin voinut laittaa rivin kaksi tänne. Olin vain niin maassa. Niin kuin se vatvominen auttaisi. Työssä huomaa, että kun edes yrittää olla normaalisti, niin ei huolien taakka niin suuri ole ettei sitä jaksaisi. Kun iltaisin käpertyy omaan alakuloonsa ja antaa periksi, silloin se vasta paha olo onkin. Onneksi on SNY ja huolehtiva emo, jotka olemassa olollaan pakottavat muistamaan, että elämää on muuallakin kuin meidän vinkumisen täyteisessä kodissa. Ei tuo koira siitä ainakaan parannu, jos minäkin makaan kuin lehmä nevassa.