Joulu Maalla (ei uusi lehti)

Nämä pikku pussukat löysivät eilen tiensä työkavereiden lokeroihin, suklaarasian vein kansliaan - ilman heidän työpanostaan olisin aika hukassa.

Koko koti on täynnä joulurompetta, vaikka koristeita on vain muutama. Keittiön pöydällä nököttää edelleen tomusokeri, olohuoneen lattia on täynnä paketointitarpeita. Niiden lisäksi pakattavia vaatteita, kirjoja, lankoja on laitettu sohville, tuoleille, kaikkien vapaiden tasojen tuntumaan, pyykkitelineen päälle. Kaaos näyttänee vielä kauheammalta kun palaan kotiin uudeksi vuodeksi. Nyt siinä on sentään jotain ajankohtaan sopivaa, joka nurkassa punaista, tähtiä, nauhaa, piparimuotteja.

Lähden kymmenen nurkilla junalle, sitä ennen pitäisi intoutua pakkaamaan. Eilisiltana eksyin naapuriin ja joimme viiniä, söimme hampurilaisia ja katsoimme hienon elokuvan, Equus. Ihanan rentouttava ilta työvuoden päätökseksi. Pari yksinäistä päivää maalla ja olenkin valmis oikeasti nauttimaan joulusta.

Toissailtana sain päähäni käyttää vielä loput Iceland-langasta, en näet usko, että sille tämän joulun jälkeen löytyy käyttöä. MOlle lapaset ja kaulaliina, siis. Samaan pakettiin cd:n ja namiloodan kanssa. Lapaset ovat isompi versio tsyn lapasista ja kaulaliina puolessaan - junassa ehkä valmiiksi. Jotta jotain eroa aiemmin neulomiini olisi, tein Maijasta traktorin koristeeksi. Livenä oikeasti kivempi kuin kuvassa, mutta kiva mielestäni joka tapauksessa. Eturengas on ehkä hiukan vino...




RAUHAISAA JOULUA!

No nyt voi Joulu tulla!

Pakon edessä pistelin langanpäitä päätökseen. Inhottavaa puuhaa, jota ei yhtään auttanut se, että flunssa iski päälle. Mutta kun tsy hakee valmiit paketit autolla maalle huomenna, oli pakerrettava. En millään saisi pakettikuormaa junassa kulkemaan (sis. mm. leipäkone...)Nyt sairastan, enkä saa mitään tehtyä, kuume on sen verran korkea. Kirkkoherranvaaleihin aion lähteä, pakkopullaa sekin. Ei-pakkopulla on myös maistunut - oi tule uusi vuosi ja taas kerran uusi elämä ja kesäksi ehkä vyötärön paluu, osa kolme.

tsy saa leipäkoneen kera muutakin lämmintä, eli pipon, lapaset ja kaulaliinan. Ei sukkia. Ainakaan vielä. Kaikki vyötteet on hukassa jossain kaaoksen keskellä, mutta Icelandia ja kaksinkertaista Maijaa tuohon käytin. Ohjeita noihin tarvinnut, paitsi lapaset on kyllä ihan suoraan kirjasta Love to Knit. Niissä on nääs palmikko, jota ei kyllä juuri huomaa, mutta livenä sentään vähän paremmin.






Nushka saa pääkallosukat Maijasta, kun on niin pieni vielä... (25 v., muistaakseni.)















MOlle ihan perussukkaa Maijasta, mutta kantapää oli minulle ihan uusi ja ihmeellinen.






Ja vielä rakkaalle ystävälle japanialaisiin puukenkiin sopivat sukkaset, esiteltynä potilaan siroissa koivissa. Kun näin tuon hehkeän vihreän, ajattelin häntä. Ei yhtään minun värini. Lankana Regia Softy (tai jotenkin niin kai se meni.) Ihanan pehmeä lanka, mutta edessä oleva palmikontapainen menee kyllä ihan hukkaan.





Porsaspipareita paistelin työkavereille, omalle perheelle tein "pala jo haukattu"-pipareita omasta taikinasta. Isoäidin isoäiti toi reseptin avioituessaan Suomeen 1800-luvulla ja se on aika erilainen perinteisiin pipariresepteihin nähden. Meille se on tietysti se ainoa oikea. Siihen ei mielestäni sovi kuorrutteet, joten tein perusakkoja ja -ukkoja, sydämiä ja possuja, ja nipsaisin perusmuotilla (sellaisella annas-piparimallisella) käden, pään tai vaikka takapuolen pois - kuin olisi joku haukannut valmiiksi. Hauskaa.

Ostotaikinasta ehdin alkavan kuumeen kourissa laittaa työkavereille pikkuyllätyksiä, kyllä niitä muutama pussi tulee. Saavat possuäidin ja kasan pikkupossuja kauniissa pussissa. Ihan muistaminen vaan, ei juuri lahja.

Yksi valmis paketti, loput teen huomenna. Sydän peittää lahjoittajan nimen, siksi niin hassun näköisesti tuossa.




Paljon huonolaatuisia kuvia, pahoittelen.

Nyt on nälkä... Jos kanapastan laittaisi, sitten unille, sitten äänestämään... Toivottavasti saadaan oikea ehdokas läpi!

Ou gaad

Sitten viime merkinnän olen kutonut parit sukat, pipon, sen kirotun kaulaliinan, lapasetkin... Ja YHTÄKÄÄN työtä en ole pätellyt. Sen sijaan aion kai tänään hakea langat mohairhuiviin. Mutta sitä en aloita, ennen kuin olen keon valmiita viimeistellyt. Mikään pingottaja tai höyryttäjä en ole, sukkablockerista vain haaveilen, mutta kun nyt langanpätkät saisi lopetettua...

Sitten kuvaan. Vaikkei minulla ole kameraa, eikä edes kattolamppua. (Neulomista kumpikaan ei haittaa.)

Nyt on puikoilla sovellussukat, ymmärsin ohjetta vähän väärin jne. Mutta tulevat sukkaset sopivat kyllä ihaniin nahkapopoihini, kunhan kevät joskus tulee.