torstai 11. kesäkuuta 2009

Terveiset Tallinnasta

Uskomatonta mutta totta! Neuloin jotain ja vieläpä päättelin sen: myssy Noro Silk Garden Sock -langasta. Ohje oli suosikkineulelehdestäni, Knit1:stä. Knit1:ssä on välillä aivan hulluja juttuja, mutta sen ikipirtsakka fiilis vetoaa minuun ja sitä on aina kiva lukea. Neulottu kitarakotelo FTW!

Tein itse asiassa ensin saman mössykän ainoasta Budapestista tuomastani langasta (se oli akryyliativas, joten vaikea oli shoppailla). Se ei nyt kuitenkaan miellyttänyt silmää samalla tavalla, joten on yhä päättelemättä ja samoin kuvaamatta.

Ohje näytti tältä:

ja lopputuotos tältä:

Hiukan vaikea kuvattava, mutta oikeassa elämässä (=päässä) muoto on mallin kaltainen ja varsin pukeva, vaikka itse sanonkin.

Onnistumisesta innostuneen tarvitsin lisää Noroa ja niinpä suuntasin Tallinnaan. Päivä oli kaunis, mutta ei liian kuuma, joten oli ilo kävellä Pulloveriin, vai onkohan se nettikauppa Pullover ja aktuaali kauppa kylttinsä mukaisesti vain Langad?? Joka tapauksessa palvelu oli ystävällistä ja hinnat kilpailukykyisiä. Saalis oli Noro Kureyon Sock yarnia, kuvassa vasemmalla kolme kerää, kaksi kerää vaaleaa Noro Silk Garden Sockia ja vielä kaksi mustaa HjerteGarnin Merino Silkiä (koostumus 60% merinovillaa, 20% silkkiä, 20% bambua).



Päätin, että lankahamsteriksi en rupea, mutta tarttuihan käsiini vielä pari 200g:n satsia vironvillaa. 40% alennus vetoaa minuun aina...




Mutoinkin loppuunmyyntejä ja tyhjiä liiketiloja oli aika lailla, talous kurittaa naapuria. Ovat kuulemma myös siirtymässä progressiiviseen verotukseen, eli ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tavalliset määrät humalaisia suomalaisia ja turistikrääsää haalivia tätejä talsi vanhassa kaupungissa, mutta olihan tuolla myös saksalaisia ja amerikkalaisia runsaalla mitalla ja montaa muutakin laatua vähemmässä määrin.

Ostin vielä kaksi kerää lankaa kumppanini niiden väriä kovasti kehuessa: Kun tyttö käyttää pelkkää mustaa, niin on vaihtelua neuloa tästä jotain. Pipo? No, jotain.

Sitten ostin perinteisesti vitamiineja ja särkylääkkeitä. Ja kaksi tuliaista, molemmat tietysti pakkuksen mukaan. Keltaisessa jänöboksissa lienee jotain keksejä, ainesosat näyttivät olevan vehnäjauhoja ja sokeria. Kama pallid vain kuulostivat hauskoilta. Terveysmuroja, ehkä?

Laivassa neuloin kahvilan pöydässä kynsikkäitä myssystä jäljelle jääneestä Norosta. Sillä sekunnilla kun kaivoin neulomuksen esiin alkoi ohi kulkeva mummo taputella minua olalle ja kehui niin kovin ahkeraksi. Pliis älkää vieraat ihmiset ottako minuun kontaktia, en tykkää vieraista ihmisistä! Hymyilin kuitenkin kiltisti.

Lähipöydässä neljän vanhuksen joukko ruokaili ja alkoi sitten omasta (kahvilikööri?)pullosta tehdä drinksuja. Juttu kulki kurittomista nuorista uimahallissa eteenpäin. Pullo loppui, avattiin toinen. Tarjoilija kulki ohi ja huomautti mummoille ja papoille, että omien eväiden nauttiminen on kielletty. Siitähän show alkoi... Yksi mummo alkoi kovaan ääneen ihmetellä miksi neulekerhoa sitten saa kahvilassa pitää. Kuten jo todettua, en ole erityisen sosiaalinen ihminen. Vähän aikaa kuunneltuani sanoin varsin kovaa ystävättärelleni, että on aika absurdia verrata lain kieltämää omien juomien nauttimista neulomiseen. Piste.

Tästä mummeli innostui. Koko loppumatkan hän kääntyi vähän väliä tuijottelemaan meitä merkitsevästi. No olihan meissä katsottavaa, monivärinen tukkani sojottelee joka suuntaan ja ystäväni edustaa goottieleganssia. Mummu sai känniseen päähänsä, että me olimme kertoneen tarjoilijalle heidän dokaamisestaan ja siitäkin tilitti sitten loppumatkan. Ohi kulkevaa suloista kaksivuotiasta varoitteli, että naapuripöydän tädit on vihaisia. Kun nousin käydäkseni naistenhuoneessa, mummu kailotti: sehän on aika lihavakin. Siis kaiken kaikkiaan käyttäytyi kuin nelitoistavuotias, jolta on otettu kaljat pois. Pissismummo.

Laiva oli täynnä, joten emme luopuneet istumapaikoistamme. Mummo ja kumppaninsa olivat myös aika viihdyttäviä. Siis yhdessä pöydässä kaksi ikiteiniä laukussaan metallimusiikkia ja lankoja, nautintoaineena kahvi. Toisessa kaksi mummua ja kaksi pappaa (yksi kailotti olevansa 76-vuotias, eli sitä ikäluokkaa), dokailemassa kuppilan lonkeroa ja omia varastojaan ja tilittämässä kuinka ilkeitä me olemme. LOL

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Viimeinen sny!

Onneksi on sny! Muutoin tämä vuoden alkupuolisko olisi ollut liki käsityötöntä aikaa. Salainen neuleystävyys on kuitenkin pitänyt minut kynnenpäillä kiinni neulonnan rentouttavassa maailmassa. Hauska on ollut paketteja Tinniinalle lähetellä ja ihana aina odotella yllätyksiä Katilta.

Viimeinen paketti oli kyllä kaiken huippu! Kirkkaita lankoja, Nallea ja Seitsemää veljestä raikkaissa kesäsävyissä. Ruusuisia kynttilöitä. Imukuppi... (ok, tunnustan. En ole ihan varma mikö tarkoitus söpöllä sydämellä on... LOL todennäköisesti pistän sen nukkekotiini jossain muodossa.)




Ja sitten:




En ole koskaan nähnyt mitään näin hienoa. Minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Kaiken lisäksi sisustuksessani on paljon jugend-elementtejä, kiitos sen ajan eläneiden taiteilija-isoisovanhempieni. Väri käy niihin täydellisesti! En tiedä kuinka voisin kiittää tästä tarpeeksi!


Jatkosta:
Blogini näyttää siltä, että, että elän juhlasta juhlaan: joulu! talviloma! pääsiäinen! Ja sen jatkoksi nyt: loma! Käsitöistä ei tietoakaan. Olenhan minä yhden pipon tässä väkertänyt sitten viimeisen, mutta sitäkään ei ole päätelty. Kunhan vain päättelykärpänen iskee taintuu tämä blogi sisällöstä...

Nyt kuitenkin on siis loma. Perjantai ja lauantai menivät vielä töiden parissa, sunnuntain nukuin. Eilen kävin Porvoossa retkeilemässä - äitini sanoin: voihan olla ettei tämän jälkeen lämmintä enää tulekaan. Hyörin Askolan hiidenkiukailla ja Ilolan Postimäellä, mutta ehdin myös Teeteeseen.



Alekorista nappasin, 2,50 kappale, 200 g per vyyhti. Jos vaikka joululahjaksi jotain...

Kavennus lomailee, toivottavasti kapenee. Siivoaa kotinsa, päättelee kutimensa ja postaa useammin. Ehkä.

Nyt kuitenkin pakkaa ja lähtee maalle.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kristus nousi kuolleista, jee jee jee!

Paitsi että mökkitie oli kamalan mutainen.

Ja kudoin sukatkin, mutta niissä on joku hämärä vika ja päätyvät purkuun.

Mutta!!! Kotona odotti paketti ihanalta sny:ltä! Ja postissa huomasin, että se on lähetetty 1.4. Miten ihmeessä pakettikortti löysi tiensä luokseni vasta viime viikolla? En suostu uskomaan, että pääsiäiskortteja lähetettäisiin sellaisia määriä, että se vaikuttaisi postinkulun nopeuteen...



Ihania Novitan Saana-lankoja, villaa. Pikkusisko näki käydessään langat ja varasi ne saman tien itselleen. Sukathan tuo haluaisi, mutta minun tekisi mieli tehdä pipo kahdella tupsulla. Ehkä haen lisää samaa ihanan tuntuista lankaa ja teen molemmat!

Ajattelevainen snyni lahjoitti myös painonvartijain suklaata (ja söin jo molemmat...) Ne olivat minulle jotain ihan uutta, mutta sen verran makoisia, etten aio mennä ostamaan lisää. Ihan oikeaa karkkia, mutta onneksi pienessä paketissa!

Lisäksi sain laventelinsinisiä kuoria - ja kermana kakun päällä ihanan syntymäpäivämuistion Eino Leinon runoin. Siihen mahtuu merkkipäivät ja ajattelin heti, että myös mitä olen lahjaksi antanut. Se on melkein vielä kamalampaa kuin unohtaa syntymäpäivät - unohtaa mitä antoi viimeksi lahjaksi! Tsy antoi kerran kahtena vuonna saman kirjan kummitädilleni.

On minulla sitten hyvä sny!

(ja näin omassa blogissani voin kai sanoa etten aina ihan tajua kaikkien saamia paketteja. suurin osa on kyllä upeita. mutta kun tällaiseen leikkiin ryhtyy, niin onhan siinä riski mukana, muutoinhan voisi ostaa itse itselleen juuuri mitä haluaa samalla rahalla kuukausittain. tämä on vähän kuin osallistuisi arpajaisiin jossa aina voittaa. joskus vaan voi saada vähän vähemmän onnistuneen palkinnon. minä sain taas onnekseni voittoarvan, mutta minullapa ei olekaan onnea rakkaudessa. voitan kyllä joka hedelmäpelissä johon kolikkoni sijoitan. ;))


Beibisukat, jotka tein parin lyhyehkön palaverin aikana, taka-alalla istuksien:

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Valoa ja vauvan sukat

Kevään valo herättelee ja ilo palaa elämään. Olen neulonutkin!!!! Vauvan sukat!!!! Kollegalle syntyi poika ja katselin snyltä saamiani sinisiä lankoja. Niin teki mieli niistä neuloa, mutta en sitten keksinyt mitään pikaista ja sopivaa ja Novitan uudesta eco puuvillasta sitten tekaisin pikkuiset sukkaset. Kuva on kamerassa, mutta johto hukkapiilossa.

Postissa muuten odottaa paketti, johon tosin taidan päästä käsiksi vasta pyhien jälkeen. Lähden näet huomenna pääsiäisen viettoon ja tänään-huomenna en ehkä-luultavasti ehdi postiin. En malttaisi odottaa!!

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Olipas yllätys!

Tilasin pari viikkoa sitten muutaman romaanin bookdepositarysta (suosittelen, lämpimästi). Toinen tuli muutamassa päivässä, toista jäin odottelemaan. Perjantaina sitten tuli pakettikortti, mutta sairaana jätin romskun postin huomaan viikonlopun yli. Tänään vihdoin pakollisella kauppamatkalla kiersin postin kautta... ja paketti olikin pehmeä! Ja sininen! Ihana!





Lanka on minulle tuttua ennen kaikkea ohjeista - en ole koskaan neulonut Mamboa (olen aikalailla Novita-neitsyt, seiskaveikkaa lukuun ottamatta *punastus*). Sitä en ymmärrä kuinka sny on ymmärtänyt minut marimekkotytöksi? Olen näet suuri fani! Somassa unikkokuosissa tuli nyt lasinalusia - mikä on myös mystistä, koska olen harkinnut lasinalusien ostamista siitä asti kun muutin kohta vuosi sitten. Olen muutamia käsissäsinä käännellyt, mutten mieleisiä löytänyt. Kuivatut päärynät avaan heti, kun suukin taas maistaa jotain... SUURKIITOS SINISESTÄ HETKESTÄ!!


Muita uutisia: flunssa jyllää edelleen, mutta huomenna on kyllä jo palattava töihin. Ja missäköhän toinen romskuni seikkailee?

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kahden viikon tv-ohjelma

viikko 10

Viikon luontohetki
Kolmijalkakoiran elämää
Luontosarjassamme seuraamme kolmijalkakoiraa sen häkkiympäristössä. Koira on tuskainen ja tylsistynyt, täydessä liikuntakiellossa. Päivän kohokohtia on vesikupin kaataminen niin usein kuin mahdollista. Jatkuva uikutus kaikuu ympäristössä


Terveysnurkka
Tekeekö karkin syönti oikeasti onnelliseksi?


Käsityörintama
Ilon hetkiä
Kaiken stressin keskelle ilmestyy pehmeä paketti, joka herättää vastaanottajan mielikuvituksen. Vaaleanpunaisia lumihiutaleita, muodossa tai toisessa. Kaiken viikolla kudotun saattoi kepein sydämin myös purkaa - viikon säästövinkki?


viikko 11

Viikon luontohetki
Häkkikoiran arvoitus
Viisikiloinen koira löytyy 80 cm korkean häkkinsä ulkopuolelta. Häkkiin laitetaan kansi, jonka päällä on painona tuoli. Häkkikoira löytyy, nyt sängyltä. Saako hän häkkiänsä nostettua ja ryömii sen alta? Häkki on painava. Nyt häkkikoiran evoluutio on muokannut hänet remmikoiraksi, joka viettää päivät keittiön patterissa kiinni, muun ajan emäntänsä kyljessä.


Opettaja-tv
Miksi, Tim K., miksi?
Pitäisikö Suomessakin kouluissa sopia koodiviestejä vastaavien katstrofien varalle?


Futurama
Työtön, työtön, työtön...
Ensin kysytään voitko jatkaa syksyllä, sitten selviää, ettet ehkä voikaan jatkaa syksyllä. Tulevaisuuden suunnittelu saa uuden suunnan. Tai sillä ei ole mitään suuntaa.


Käsityörintama
Laiskat sormet?
Mitä tehdä, kun mikään ei huvita?


Tohtori tuli kaupunkiin
Tohtorille töitä
Lähikollegasta tuli tohtori! Onnea! Nuorison reaktio: Miksei se hae töitä muualta, ja sinä jää tänne... Tohtoria odotellaan toki tähänkin kotiin: kuume on kova, yskä ja nuha vaivaavat. Edessä taitaa olla pari sairaslomapäivää.


Toivekonsertti
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?" Kiitos snylle, kiitos kommenteista, kiitos naapurille, kiitos perheelle.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Anteeksipyyntö SNY:lle

Olen todella kamalan pahoillani, että olen varmasti kurja ystävyydenosoitusten vastaanottaja. Toinen anteeksipyyntö myös emolle.

Naapurini haki paketin perjantaina, sain sen eilen ja ilahduin kovasti! Ihanaa pehmoista alpakkalankaa, Marimekon pyyhe, todella hyvän näköisiä kuivattuja hedelmiä. Noin kolme minuuttia katselin harmaata ja vaaleanpunaista lankaa ja visioin lumihiutaleita - missä muodossa ja millä tekniikalla on vielä täysin auki.

Miksi vain kolme minuuttia?

Koirani leikattiin perjantaina. Se jolla ei ole syöpää. Ristisittet katki, olleet kuulemma jo pidempään. Minkä seurauksena neiti on käyttänyt lähinnä toista jalkaa, jonka polvi on nyt myös sökönä ja leikataan keväällä. Kuinka en ole huomannut tätä? Vasta kun tytöstä tuli kolmijalkakoira huomasin ja kiikutin lääkäriin, joka käski odottaa pari viikkoa, jos menisi itsestään ohi vaan eipä mennyt, ja sitten tutkittiin.

Nyt koira on useamman viikon häkkikomennuksella ja itkee itkee itkee kurjuuttaan. Minä myös. Kuinka punnita koiran elämänlaatu vastaan tälläiset isot tuskaiset operaatiot. Saako mukaan arvioida taloudellisia arvoja (leikkaus 800 e, koira 10 v)?

Kudoin sukkaa leikkauksen aikana ja purin sitten, niin karmeaa räpellystä.

Edessä on fysioterapiaa, häkkikoiran säälimistä - huomioida sitä ei saa ettei yhtään innostu ja satuta leikattua jalkaa... ja se toisen jalan leikkaus.

Tämä nyt on tällaista selittelyä. Olisin ehtinyt hakea pakettini, olisin voinut laittaa rivin kaksi tänne. Olin vain niin maassa. Niin kuin se vatvominen auttaisi. Työssä huomaa, että kun edes yrittää olla normaalisti, niin ei huolien taakka niin suuri ole ettei sitä jaksaisi. Kun iltaisin käpertyy omaan alakuloonsa ja antaa periksi, silloin se vasta paha olo onkin. Onneksi on SNY ja huolehtiva emo, jotka olemassa olollaan pakottavat muistamaan, että elämää on muuallakin kuin meidän vinkumisen täyteisessä kodissa. Ei tuo koira siitä ainakaan parannu, jos minäkin makaan kuin lehmä nevassa.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Oma koti kullan kallis (ja silti kylmä kuin jääkaappi)

Tulinpas takaisin ja naapurit minut lentokentältä noutivat. Kiitokseksi saivat viiniä, paprikaa ja aakkospastaa.

Itse lähdin tavalliseen tapaan lankaostoksille... mutta kaikki lanka oli akryylia. Tai ainakin melkein ihan kaikki. Onneksi mukana oli äkkiä nappaamani Lidlin lanka, joka kävi ainoisiin puupuikkoihini ja niin syntyi eri odotusaikoina sukkaset. Toisetkin sain alkuun eilen lentokentällä odotellessani.

Muodista, museoista jne. Kirjoitan varmaan lisää kun ei haukotuta näin kovasti.

Ai niin, pakettikortti odotti eteisessä. Käsitöitä, sanoo se. Tämä on melkein kuin joulu, kun vasta maanantaina pääsee postiin ja siihen asti voi korttia katsella ja jännittää...

Oli kiva olla poissa, mutta on kyllä ihana istua omalla sohvallakin. Tosin täällä on ollut vesikatko ja patterit ovat jääkylmät.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Matkaan!

Tulin koneelle vielä pika pikaa printtaamaan lentotietoja... todetakseni, että nyt on printteri hajonnut. Toisaalta se kesti opiskeluvuodet, jolloin hajoaminen olisi ollut taloudellinen katastrofi ja esseen myöhästyminen johtanut sanktioihin. Eli kiitos näistä vuosista, halpisprintterini.

Samalla huomasin postilaatikossani kortin sny:ltä! KIITOS! Tuli kovin hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, kumminkin.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Onpa ollut kamala alkuvuosi! Toisaalta kaiken kurjuuden keskellä aika on mennyt kovin nopsasti... Jo uuden vuoden yönä sain tosi ilkeitä uutisia, sitten tietokone hajosi, töissä on ollut ihmeen rankkaa, koira joutuu kahteen leikkaukseen ja sitä sattuu ja en ihan oikeasti kestä sitä. Pieni iloinen hauva. Kaksi vuotta on edellisen kuolemasta ja olen edelleen ihan rikki.

Mitään en ole kutonut (tai olen sukat ja neuletakin, purin molemmat).

Talvilomaksi ostin syksyllä ex tempore lentoliput. Eli huomenna matka alkaa vieraille maille... Jospa se katkaisisi tämän kumman tumman elämänvaiheen.

Oikeastihan asiat on kai ihan hyvin, on kiva koti ja pidän työstäni, saan kai jatkaa ensi vuodenkin, eli talouteni on ok... nyt vain on ollut niin raskasta.