torstai 11. kesäkuuta 2009

Terveiset Tallinnasta

Uskomatonta mutta totta! Neuloin jotain ja vieläpä päättelin sen: myssy Noro Silk Garden Sock -langasta. Ohje oli suosikkineulelehdestäni, Knit1:stä. Knit1:ssä on välillä aivan hulluja juttuja, mutta sen ikipirtsakka fiilis vetoaa minuun ja sitä on aina kiva lukea. Neulottu kitarakotelo FTW!

Tein itse asiassa ensin saman mössykän ainoasta Budapestista tuomastani langasta (se oli akryyliativas, joten vaikea oli shoppailla). Se ei nyt kuitenkaan miellyttänyt silmää samalla tavalla, joten on yhä päättelemättä ja samoin kuvaamatta.

Ohje näytti tältä:

ja lopputuotos tältä:

Hiukan vaikea kuvattava, mutta oikeassa elämässä (=päässä) muoto on mallin kaltainen ja varsin pukeva, vaikka itse sanonkin.

Onnistumisesta innostuneen tarvitsin lisää Noroa ja niinpä suuntasin Tallinnaan. Päivä oli kaunis, mutta ei liian kuuma, joten oli ilo kävellä Pulloveriin, vai onkohan se nettikauppa Pullover ja aktuaali kauppa kylttinsä mukaisesti vain Langad?? Joka tapauksessa palvelu oli ystävällistä ja hinnat kilpailukykyisiä. Saalis oli Noro Kureyon Sock yarnia, kuvassa vasemmalla kolme kerää, kaksi kerää vaaleaa Noro Silk Garden Sockia ja vielä kaksi mustaa HjerteGarnin Merino Silkiä (koostumus 60% merinovillaa, 20% silkkiä, 20% bambua).



Päätin, että lankahamsteriksi en rupea, mutta tarttuihan käsiini vielä pari 200g:n satsia vironvillaa. 40% alennus vetoaa minuun aina...




Mutoinkin loppuunmyyntejä ja tyhjiä liiketiloja oli aika lailla, talous kurittaa naapuria. Ovat kuulemma myös siirtymässä progressiiviseen verotukseen, eli ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tavalliset määrät humalaisia suomalaisia ja turistikrääsää haalivia tätejä talsi vanhassa kaupungissa, mutta olihan tuolla myös saksalaisia ja amerikkalaisia runsaalla mitalla ja montaa muutakin laatua vähemmässä määrin.

Ostin vielä kaksi kerää lankaa kumppanini niiden väriä kovasti kehuessa: Kun tyttö käyttää pelkkää mustaa, niin on vaihtelua neuloa tästä jotain. Pipo? No, jotain.

Sitten ostin perinteisesti vitamiineja ja särkylääkkeitä. Ja kaksi tuliaista, molemmat tietysti pakkuksen mukaan. Keltaisessa jänöboksissa lienee jotain keksejä, ainesosat näyttivät olevan vehnäjauhoja ja sokeria. Kama pallid vain kuulostivat hauskoilta. Terveysmuroja, ehkä?

Laivassa neuloin kahvilan pöydässä kynsikkäitä myssystä jäljelle jääneestä Norosta. Sillä sekunnilla kun kaivoin neulomuksen esiin alkoi ohi kulkeva mummo taputella minua olalle ja kehui niin kovin ahkeraksi. Pliis älkää vieraat ihmiset ottako minuun kontaktia, en tykkää vieraista ihmisistä! Hymyilin kuitenkin kiltisti.

Lähipöydässä neljän vanhuksen joukko ruokaili ja alkoi sitten omasta (kahvilikööri?)pullosta tehdä drinksuja. Juttu kulki kurittomista nuorista uimahallissa eteenpäin. Pullo loppui, avattiin toinen. Tarjoilija kulki ohi ja huomautti mummoille ja papoille, että omien eväiden nauttiminen on kielletty. Siitähän show alkoi... Yksi mummo alkoi kovaan ääneen ihmetellä miksi neulekerhoa sitten saa kahvilassa pitää. Kuten jo todettua, en ole erityisen sosiaalinen ihminen. Vähän aikaa kuunneltuani sanoin varsin kovaa ystävättärelleni, että on aika absurdia verrata lain kieltämää omien juomien nauttimista neulomiseen. Piste.

Tästä mummeli innostui. Koko loppumatkan hän kääntyi vähän väliä tuijottelemaan meitä merkitsevästi. No olihan meissä katsottavaa, monivärinen tukkani sojottelee joka suuntaan ja ystäväni edustaa goottieleganssia. Mummu sai känniseen päähänsä, että me olimme kertoneen tarjoilijalle heidän dokaamisestaan ja siitäkin tilitti sitten loppumatkan. Ohi kulkevaa suloista kaksivuotiasta varoitteli, että naapuripöydän tädit on vihaisia. Kun nousin käydäkseni naistenhuoneessa, mummu kailotti: sehän on aika lihavakin. Siis kaiken kaikkiaan käyttäytyi kuin nelitoistavuotias, jolta on otettu kaljat pois. Pissismummo.

Laiva oli täynnä, joten emme luopuneet istumapaikoistamme. Mummo ja kumppaninsa olivat myös aika viihdyttäviä. Siis yhdessä pöydässä kaksi ikiteiniä laukussaan metallimusiikkia ja lankoja, nautintoaineena kahvi. Toisessa kaksi mummua ja kaksi pappaa (yksi kailotti olevansa 76-vuotias, eli sitä ikäluokkaa), dokailemassa kuppilan lonkeroa ja omia varastojaan ja tilittämässä kuinka ilkeitä me olemme. LOL

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Viimeinen sny!

Onneksi on sny! Muutoin tämä vuoden alkupuolisko olisi ollut liki käsityötöntä aikaa. Salainen neuleystävyys on kuitenkin pitänyt minut kynnenpäillä kiinni neulonnan rentouttavassa maailmassa. Hauska on ollut paketteja Tinniinalle lähetellä ja ihana aina odotella yllätyksiä Katilta.

Viimeinen paketti oli kyllä kaiken huippu! Kirkkaita lankoja, Nallea ja Seitsemää veljestä raikkaissa kesäsävyissä. Ruusuisia kynttilöitä. Imukuppi... (ok, tunnustan. En ole ihan varma mikö tarkoitus söpöllä sydämellä on... LOL todennäköisesti pistän sen nukkekotiini jossain muodossa.)




Ja sitten:




En ole koskaan nähnyt mitään näin hienoa. Minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Kaiken lisäksi sisustuksessani on paljon jugend-elementtejä, kiitos sen ajan eläneiden taiteilija-isoisovanhempieni. Väri käy niihin täydellisesti! En tiedä kuinka voisin kiittää tästä tarpeeksi!


Jatkosta:
Blogini näyttää siltä, että, että elän juhlasta juhlaan: joulu! talviloma! pääsiäinen! Ja sen jatkoksi nyt: loma! Käsitöistä ei tietoakaan. Olenhan minä yhden pipon tässä väkertänyt sitten viimeisen, mutta sitäkään ei ole päätelty. Kunhan vain päättelykärpänen iskee taintuu tämä blogi sisällöstä...

Nyt kuitenkin on siis loma. Perjantai ja lauantai menivät vielä töiden parissa, sunnuntain nukuin. Eilen kävin Porvoossa retkeilemässä - äitini sanoin: voihan olla ettei tämän jälkeen lämmintä enää tulekaan. Hyörin Askolan hiidenkiukailla ja Ilolan Postimäellä, mutta ehdin myös Teeteeseen.



Alekorista nappasin, 2,50 kappale, 200 g per vyyhti. Jos vaikka joululahjaksi jotain...

Kavennus lomailee, toivottavasti kapenee. Siivoaa kotinsa, päättelee kutimensa ja postaa useammin. Ehkä.

Nyt kuitenkin pakkaa ja lähtee maalle.