Viimeinen sny!

Onneksi on sny! Muutoin tämä vuoden alkupuolisko olisi ollut liki käsityötöntä aikaa. Salainen neuleystävyys on kuitenkin pitänyt minut kynnenpäillä kiinni neulonnan rentouttavassa maailmassa. Hauska on ollut paketteja Tinniinalle lähetellä ja ihana aina odotella yllätyksiä Katilta.

Viimeinen paketti oli kyllä kaiken huippu! Kirkkaita lankoja, Nallea ja Seitsemää veljestä raikkaissa kesäsävyissä. Ruusuisia kynttilöitä. Imukuppi... (ok, tunnustan. En ole ihan varma mikö tarkoitus söpöllä sydämellä on... LOL todennäköisesti pistän sen nukkekotiini jossain muodossa.)




Ja sitten:




En ole koskaan nähnyt mitään näin hienoa. Minulla ei yksinkertaisesti ole sanoja. Kaiken lisäksi sisustuksessani on paljon jugend-elementtejä, kiitos sen ajan eläneiden taiteilija-isoisovanhempieni. Väri käy niihin täydellisesti! En tiedä kuinka voisin kiittää tästä tarpeeksi!


Jatkosta:
Blogini näyttää siltä, että, että elän juhlasta juhlaan: joulu! talviloma! pääsiäinen! Ja sen jatkoksi nyt: loma! Käsitöistä ei tietoakaan. Olenhan minä yhden pipon tässä väkertänyt sitten viimeisen, mutta sitäkään ei ole päätelty. Kunhan vain päättelykärpänen iskee taintuu tämä blogi sisällöstä...

Nyt kuitenkin on siis loma. Perjantai ja lauantai menivät vielä töiden parissa, sunnuntain nukuin. Eilen kävin Porvoossa retkeilemässä - äitini sanoin: voihan olla ettei tämän jälkeen lämmintä enää tulekaan. Hyörin Askolan hiidenkiukailla ja Ilolan Postimäellä, mutta ehdin myös Teeteeseen.



Alekorista nappasin, 2,50 kappale, 200 g per vyyhti. Jos vaikka joululahjaksi jotain...

Kavennus lomailee, toivottavasti kapenee. Siivoaa kotinsa, päättelee kutimensa ja postaa useammin. Ehkä.

Nyt kuitenkin pakkaa ja lähtee maalle.

Olipas yllätys!

Tilasin pari viikkoa sitten muutaman romaanin bookdepositarysta (suosittelen, lämpimästi). Toinen tuli muutamassa päivässä, toista jäin odottelemaan. Perjantaina sitten tuli pakettikortti, mutta sairaana jätin romskun postin huomaan viikonlopun yli. Tänään vihdoin pakollisella kauppamatkalla kiersin postin kautta... ja paketti olikin pehmeä! Ja sininen! Ihana!





Lanka on minulle tuttua ennen kaikkea ohjeista - en ole koskaan neulonut Mamboa (olen aikalailla Novita-neitsyt, seiskaveikkaa lukuun ottamatta *punastus*). Sitä en ymmärrä kuinka sny on ymmärtänyt minut marimekkotytöksi? Olen näet suuri fani! Somassa unikkokuosissa tuli nyt lasinalusia - mikä on myös mystistä, koska olen harkinnut lasinalusien ostamista siitä asti kun muutin kohta vuosi sitten. Olen muutamia käsissäsinä käännellyt, mutten mieleisiä löytänyt. Kuivatut päärynät avaan heti, kun suukin taas maistaa jotain... SUURKIITOS SINISESTÄ HETKESTÄ!!


Muita uutisia: flunssa jyllää edelleen, mutta huomenna on kyllä jo palattava töihin. Ja missäköhän toinen romskuni seikkailee?

Anteeksipyyntö SNY:lle

Olen todella kamalan pahoillani, että olen varmasti kurja ystävyydenosoitusten vastaanottaja. Toinen anteeksipyyntö myös emolle.

Naapurini haki paketin perjantaina, sain sen eilen ja ilahduin kovasti! Ihanaa pehmoista alpakkalankaa, Marimekon pyyhe, todella hyvän näköisiä kuivattuja hedelmiä. Noin kolme minuuttia katselin harmaata ja vaaleanpunaista lankaa ja visioin lumihiutaleita - missä muodossa ja millä tekniikalla on vielä täysin auki.

Miksi vain kolme minuuttia?

Koirani leikattiin perjantaina. Se jolla ei ole syöpää. Ristisittet katki, olleet kuulemma jo pidempään. Minkä seurauksena neiti on käyttänyt lähinnä toista jalkaa, jonka polvi on nyt myös sökönä ja leikataan keväällä. Kuinka en ole huomannut tätä? Vasta kun tytöstä tuli kolmijalkakoira huomasin ja kiikutin lääkäriin, joka käski odottaa pari viikkoa, jos menisi itsestään ohi vaan eipä mennyt, ja sitten tutkittiin.

Nyt koira on useamman viikon häkkikomennuksella ja itkee itkee itkee kurjuuttaan. Minä myös. Kuinka punnita koiran elämänlaatu vastaan tälläiset isot tuskaiset operaatiot. Saako mukaan arvioida taloudellisia arvoja (leikkaus 800 e, koira 10 v)?

Kudoin sukkaa leikkauksen aikana ja purin sitten, niin karmeaa räpellystä.

Edessä on fysioterapiaa, häkkikoiran säälimistä - huomioida sitä ei saa ettei yhtään innostu ja satuta leikattua jalkaa... ja se toisen jalan leikkaus.

Tämä nyt on tällaista selittelyä. Olisin ehtinyt hakea pakettini, olisin voinut laittaa rivin kaksi tänne. Olin vain niin maassa. Niin kuin se vatvominen auttaisi. Työssä huomaa, että kun edes yrittää olla normaalisti, niin ei huolien taakka niin suuri ole ettei sitä jaksaisi. Kun iltaisin käpertyy omaan alakuloonsa ja antaa periksi, silloin se vasta paha olo onkin. Onneksi on SNY ja huolehtiva emo, jotka olemassa olollaan pakottavat muistamaan, että elämää on muuallakin kuin meidän vinkumisen täyteisessä kodissa. Ei tuo koira siitä ainakaan parannu, jos minäkin makaan kuin lehmä nevassa.