Oma koti kullan kallis (ja silti kylmä kuin jääkaappi)

Tulinpas takaisin ja naapurit minut lentokentältä noutivat. Kiitokseksi saivat viiniä, paprikaa ja aakkospastaa.

Itse lähdin tavalliseen tapaan lankaostoksille... mutta kaikki lanka oli akryylia. Tai ainakin melkein ihan kaikki. Onneksi mukana oli äkkiä nappaamani Lidlin lanka, joka kävi ainoisiin puupuikkoihini ja niin syntyi eri odotusaikoina sukkaset. Toisetkin sain alkuun eilen lentokentällä odotellessani.

Muodista, museoista jne. Kirjoitan varmaan lisää kun ei haukotuta näin kovasti.

Ai niin, pakettikortti odotti eteisessä. Käsitöitä, sanoo se. Tämä on melkein kuin joulu, kun vasta maanantaina pääsee postiin ja siihen asti voi korttia katsella ja jännittää...

Oli kiva olla poissa, mutta on kyllä ihana istua omalla sohvallakin. Tosin täällä on ollut vesikatko ja patterit ovat jääkylmät.

Matkaan!

Tulin koneelle vielä pika pikaa printtaamaan lentotietoja... todetakseni, että nyt on printteri hajonnut. Toisaalta se kesti opiskeluvuodet, jolloin hajoaminen olisi ollut taloudellinen katastrofi ja esseen myöhästyminen johtanut sanktioihin. Eli kiitos näistä vuosista, halpisprintterini.

Samalla huomasin postilaatikossani kortin sny:ltä! KIITOS! Tuli kovin hyvä mieli. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, kumminkin.

Onpa ollut kamala alkuvuosi! Toisaalta kaiken kurjuuden keskellä aika on mennyt kovin nopsasti... Jo uuden vuoden yönä sain tosi ilkeitä uutisia, sitten tietokone hajosi, töissä on ollut ihmeen rankkaa, koira joutuu kahteen leikkaukseen ja sitä sattuu ja en ihan oikeasti kestä sitä. Pieni iloinen hauva. Kaksi vuotta on edellisen kuolemasta ja olen edelleen ihan rikki.

Mitään en ole kutonut (tai olen sukat ja neuletakin, purin molemmat).

Talvilomaksi ostin syksyllä ex tempore lentoliput. Eli huomenna matka alkaa vieraille maille... Jospa se katkaisisi tämän kumman tumman elämänvaiheen.

Oikeastihan asiat on kai ihan hyvin, on kiva koti ja pidän työstäni, saan kai jatkaa ensi vuodenkin, eli talouteni on ok... nyt vain on ollut niin raskasta.

Joulu Maalla (ei uusi lehti)

Nämä pikku pussukat löysivät eilen tiensä työkavereiden lokeroihin, suklaarasian vein kansliaan - ilman heidän työpanostaan olisin aika hukassa.

Koko koti on täynnä joulurompetta, vaikka koristeita on vain muutama. Keittiön pöydällä nököttää edelleen tomusokeri, olohuoneen lattia on täynnä paketointitarpeita. Niiden lisäksi pakattavia vaatteita, kirjoja, lankoja on laitettu sohville, tuoleille, kaikkien vapaiden tasojen tuntumaan, pyykkitelineen päälle. Kaaos näyttänee vielä kauheammalta kun palaan kotiin uudeksi vuodeksi. Nyt siinä on sentään jotain ajankohtaan sopivaa, joka nurkassa punaista, tähtiä, nauhaa, piparimuotteja.

Lähden kymmenen nurkilla junalle, sitä ennen pitäisi intoutua pakkaamaan. Eilisiltana eksyin naapuriin ja joimme viiniä, söimme hampurilaisia ja katsoimme hienon elokuvan, Equus. Ihanan rentouttava ilta työvuoden päätökseksi. Pari yksinäistä päivää maalla ja olenkin valmis oikeasti nauttimaan joulusta.

Toissailtana sain päähäni käyttää vielä loput Iceland-langasta, en näet usko, että sille tämän joulun jälkeen löytyy käyttöä. MOlle lapaset ja kaulaliina, siis. Samaan pakettiin cd:n ja namiloodan kanssa. Lapaset ovat isompi versio tsyn lapasista ja kaulaliina puolessaan - junassa ehkä valmiiksi. Jotta jotain eroa aiemmin neulomiini olisi, tein Maijasta traktorin koristeeksi. Livenä oikeasti kivempi kuin kuvassa, mutta kiva mielestäni joka tapauksessa. Eturengas on ehkä hiukan vino...




RAUHAISAA JOULUA!

No nyt voi Joulu tulla!

Pakon edessä pistelin langanpäitä päätökseen. Inhottavaa puuhaa, jota ei yhtään auttanut se, että flunssa iski päälle. Mutta kun tsy hakee valmiit paketit autolla maalle huomenna, oli pakerrettava. En millään saisi pakettikuormaa junassa kulkemaan (sis. mm. leipäkone...)Nyt sairastan, enkä saa mitään tehtyä, kuume on sen verran korkea. Kirkkoherranvaaleihin aion lähteä, pakkopullaa sekin. Ei-pakkopulla on myös maistunut - oi tule uusi vuosi ja taas kerran uusi elämä ja kesäksi ehkä vyötärön paluu, osa kolme.

tsy saa leipäkoneen kera muutakin lämmintä, eli pipon, lapaset ja kaulaliinan. Ei sukkia. Ainakaan vielä. Kaikki vyötteet on hukassa jossain kaaoksen keskellä, mutta Icelandia ja kaksinkertaista Maijaa tuohon käytin. Ohjeita noihin tarvinnut, paitsi lapaset on kyllä ihan suoraan kirjasta Love to Knit. Niissä on nääs palmikko, jota ei kyllä juuri huomaa, mutta livenä sentään vähän paremmin.






Nushka saa pääkallosukat Maijasta, kun on niin pieni vielä... (25 v., muistaakseni.)















MOlle ihan perussukkaa Maijasta, mutta kantapää oli minulle ihan uusi ja ihmeellinen.






Ja vielä rakkaalle ystävälle japanialaisiin puukenkiin sopivat sukkaset, esiteltynä potilaan siroissa koivissa. Kun näin tuon hehkeän vihreän, ajattelin häntä. Ei yhtään minun värini. Lankana Regia Softy (tai jotenkin niin kai se meni.) Ihanan pehmeä lanka, mutta edessä oleva palmikontapainen menee kyllä ihan hukkaan.





Porsaspipareita paistelin työkavereille, omalle perheelle tein "pala jo haukattu"-pipareita omasta taikinasta. Isoäidin isoäiti toi reseptin avioituessaan Suomeen 1800-luvulla ja se on aika erilainen perinteisiin pipariresepteihin nähden. Meille se on tietysti se ainoa oikea. Siihen ei mielestäni sovi kuorrutteet, joten tein perusakkoja ja -ukkoja, sydämiä ja possuja, ja nipsaisin perusmuotilla (sellaisella annas-piparimallisella) käden, pään tai vaikka takapuolen pois - kuin olisi joku haukannut valmiiksi. Hauskaa.

Ostotaikinasta ehdin alkavan kuumeen kourissa laittaa työkavereille pikkuyllätyksiä, kyllä niitä muutama pussi tulee. Saavat possuäidin ja kasan pikkupossuja kauniissa pussissa. Ihan muistaminen vaan, ei juuri lahja.

Yksi valmis paketti, loput teen huomenna. Sydän peittää lahjoittajan nimen, siksi niin hassun näköisesti tuossa.




Paljon huonolaatuisia kuvia, pahoittelen.

Nyt on nälkä... Jos kanapastan laittaisi, sitten unille, sitten äänestämään... Toivottavasti saadaan oikea ehdokas läpi!

Ou gaad

Sitten viime merkinnän olen kutonut parit sukat, pipon, sen kirotun kaulaliinan, lapasetkin... Ja YHTÄKÄÄN työtä en ole pätellyt. Sen sijaan aion kai tänään hakea langat mohairhuiviin. Mutta sitä en aloita, ennen kuin olen keon valmiita viimeistellyt. Mikään pingottaja tai höyryttäjä en ole, sukkablockerista vain haaveilen, mutta kun nyt langanpätkät saisi lopetettua...

Sitten kuvaan. Vaikkei minulla ole kameraa, eikä edes kattolamppua. (Neulomista kumpikaan ei haittaa.)

Nyt on puikoilla sovellussukat, ymmärsin ohjetta vähän väärin jne. Mutta tulevat sukkaset sopivat kyllä ihaniin nahkapopoihini, kunhan kevät joskus tulee.

lankaa, lankaa...

Töissä on mennyt liikaa aikaa, ja työn sivussa kun kudoin, niin yhden sukanvarren purin kolmesti. Opetus: älä luo uutta sukkaa pimennetyssä auditoriossa.

tsyn kaulaliina-toive pakotti lankaostoksille. Bussi vei Lankamaailma Nordiaan... Nyt on sitten lankaa siihenkin varattu, ja tumppuihin, sukkiin ja lapasiin. Eri asia ehdinkö ne kutoa jouluksi. Mutta onhan tuolla nimppari helmikuussa.



Lanka kaulaliinaan on Marks&Kattens Iceland, 55% villaa, 35% akryylia, 10% polyamidia. Tuo villa on minulle sellainen sydämen asia, sitä on vain langassa oltava.

Sitten Maijaa:


Molempia lankoja sai tarjouksella osta 5, saat kerän kaupanpäälle. Sitten kantiskortilla sain vielä kaksi kerää Maijaa lisää.

Kauppamatkan miinuspuolena törmäsin kirjakaupassa keskelle erittäin rasistista keskustelua aiheesta kuinka kaikki erään kansallisuuden edustajat ovat sitä ja tätä ja varkaitakin vielä - tässä otettiin esimerkiksi yksi kansainvälinen tapahtuma viime viikoilta. Suivaantuneena laitoin valitsemani tavarat hyllyyn ja totesin samalla logiikalla kaikkien suomalaisten olevan rasisteja ja idiootteja, kiitos ja näkemin. He ovat rasisteja ja minä siten idiootti, kun en osaa huolehtia vain omista asioistani.

Nushkan sukat on nyt puikoilla. Ja päättelemättömiä sukkia siis neljät. Eikä huvita tuo lopettely tipan tippaa.

Suklaatakin on syöty, eli kaventelu siltä saralta heikoissa kantimissa.